Tämä "ikkuna" on poistettu, umpeen muurattu miehen lapsuudenkodin kivijalasta. Talo myytiin ja tämän pelastin talteeni, muistoksi. Tuskin uusi omistaja kaipailee, kun ei ole sitä aukkoakaan. Tässä on toteutunut visio, itse ei tarvinnut "käsiä liata" vaan mies maalasi ja laittoi verkon. Miten kätevää =)
Paikkaa tämä ei ole vielä löytänyt kodistamme, mutta kaikki aikanaan. Tykkään kyllä tästä ja saa odotella nyt tuossa lasisella ompelukonepöydällä. Sopii siihenkin, mutta lasipöydälläkään ei ole paikkaa, pitänee alkaa hillitsemään tällaisia päähänpistoja. Se vain on niin vaikeaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KOMMENTOI ole kiltti!!!!